Kirjeitä joita en koskaan lähetä – 001

Olet vahvin ihminen, jonka tunnen enkä ole sitä kai tarpeeksi painottanut. Minun on niin vaikea puhua asioista, enkä ole tiennyt mitä sanoisin. Luulit joskus että häpesin sinua kaiken sen takia mitä olet joutunut kokemaan ja kuinka käsittelet niitä asioita. Et salaa mitään, kerrot kaiken juuri niin raakana ja paljaana kuin on mahdollista ja se usein järkyttää ihmisiä, minuakin alkuun. En olisi ehkä halunnut tietää kaikkea ihan sillä tavoin kuin sain tietää ja sellaisissa tilanteissa. Kuitenkin olen kiitollinen siitä, että nyt tiedän. Tapasi haistattaa paskat koko maailmalle on aivan toisesta ulottuvuudesta, enkä ole kenessäkään muussa nähnyt samanlaista kapinahenkeä ja haistapaska-asennetta. Ihailen sitä sinussa, vaikka moni voisi pitää typeränä. Tälle maailmalle saakin haistatella, sen verran kovaa se sinuakin on päähän potkinut ja tavallaan yhä jatkaa potkimistaan.

Kaikesta huolimatta olet silti jaksanut pysyä järjissäsi enkä käsitä miten teet sen. Olet ehkä käynyt äärirajoilla, mutta harva palaa noilta rajoilta yhtä vahvana ja viisaana kuin sinä. Sinua saattaisi naurattaa se, että sanon sinua viisaaksi. Mutta sitäkin sinä olet. Olet selvinnyt asioista, joista moni ei koskaan toivu. En kyllä tiedä voiko toipumisesta sinunkaan kohdallasi puhua, mutta ainakaan et ole antanut niiden asioiden lannistaa kuten niin monelle käy. Olen oppinut sinulta sen, että lähestulkoon kaikesta voi selvitä ja jos sinä olet selvinnyt, niin kyllä minunkin täytyy. En tiedä millaisia päätöksiä olisin tehnyt, jos mielessäni ei olisi ollut sinun läpikäymäsi helvetti esimerkkinä siitä miten sitkeä voi ihminen olla.

Olen kiitollinen siitä että ylipäätään olet kertonut ja etenkin siitä miten paljon olet kertonut. Minä en häpeä enkä halua sinunkaan häpeävän. Sinä olet uskomaton eikä sitä pitäisi joutua peittelemään – etkä kyllä sellaiseen taipuisikaan. Olen kiitollinen siitä, että ehkä olen oppinut rahtusen sinun haistapaska-asennettasi ja olen ehkä asteen vahvempi ihminen. Kaiken tämän lisäksi arvostan sitä ettet ole kovettanut itseäsi liikaa. Sinussakin on pehmeä puoli ja vaikka näytät sen välillä vähän kummallisin tavoin, tiedän sen olevan siellä.

En tiedä mitä tekisin ilman sinua. Onneksi minun ei tarvitse.

(kirjoitettu 2011)

Tietoa kirjoittajasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *