Kiskot

meillä oli pätkä
ratakiskoa parvekkeella
siinä savustuspöntön vieressä
kesäisin kerättiin kiviä
radan varresta eikä
pelätty koskaan
kisko oli kuuma auringossa
ratapölkkyjen tuoksu
palanut puu
ja sormien väleihin
tarttuva pöly

Väliasemat

syyskuun ensimmäisten auringonsäteiden
vilkkuessa puiden välistä
pendolinon ikkunasta
unohdettu väliasema
toisensa jälkeen jää taakse
hiljalleen hämärtyvä metsäkaistale
tukka hulmuten
tanssimaan kutsuva viljapelto
huojuu keltaisena
katso, keskellä kaikkea tätä
mökki kuin pala mennyttä
ja vihdoin
koti

Stiletto

the cold sound of high heels clicking
in the alleys of red tiles
dampness seeping through the seams
dragging dead weight
not so dead after all
transparent plastic wrapped around the crime
suddenly showing signs of life
nothing a good old stiletto heel won’t fix
and over the stonewall
down into the darkness
you go

I mourn

I am terrified of your eyes
to sink into them deep
terrified of what mine might reveal
if you sank into them deep
could you see
all the pieces missing
thrown away for someone else
for them I mourn
but I would still
I would still
let you take all the pieces
you dared to ask for