Lähde

minä kuljen kesäisin rantaan
ilman kenkiä
hiekkaa varpaiden välissä
pitkä hame tuulessa hulmuten
poljen kaupungin toiselle laidalle
sinne missä lapsena
rakennettiin lämpimiä muistoja

minä tiiraan maailmaan linssin läpi
raapustan ajatuksia
mustakantiseen kirjaan
jonka välistä löytyy viha
rakkaus
ja kaikki se muu mitä niiden väliin mahtuu

minä käperryn sohvannurkkaan
ja hengitän
kellastuneiden sivujen tuoksua
elän siitä
minä uppoan hiljaisuuteen
ja kun se on liikaa
uppoan täydellisiin melodioihin
täydellisiin tunnetiloihin
minä uppoan

minä olen tyyni vesi
pinnan alla myrsky
vaihtoehtojen sekasorto
ilman päätöksiä
minä olen hento kuiskaus pimeässä
huuto aamun valjetessa
minä olen hirsiseinien välistä tihkuva suru
verhonraosta pilkistävä riemu

minä olen puron rauhoittava solina
sateen jälkeen
ja kaiken repivä myrskytuuli
minä olen vilpitön raikuva nauru
hiljaisuudessa kiirivä itku
minä olen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *